Konsertti

Opeth Teatrialla Oulussa 14.2.

Ruotsalainen progressiivista metallia soittava Opeth keräsi Teatrian täyteen tosifaneja. Harvemmin nimittäin näkee hevin veljes- ja sisarkunnan juoksevan vauhdilla kohti lavaa keikan alkaessa.

Saman tien alkoi vellovan massan rytmikäs kannustus. Kädet nousivat ilmaan ja laskeutuivat vasta keikan päätteeksi. Opeth oli odotettu esiintyjä.

Voisi äkkiseltään ajatella, että Opeth olisi metallikansankin piirissä enemmän jossain marginaalissa. Death metal yhdistettynä jazz-, blues- ja ambient- vaikutteisiin kun ei ihan ensimmäisenä tuntuisi olevan mitenkään isomman segmentin suosiossa.

Opeth kuitenkin on saavuttanut vankkumattoman jalansijansa, ja Teatrian keikka näytti osaltaan miksi.

Mikael Åkerfeldtin johdolla Opeth pystyy nivomaan musiikissaan uskottavasti yhteen progressiivisen musiikin taitosoitannan, metallin ehdottoman voiman sekä rauhallisemmissa kappaleissaan tulkinnallisen herkkyyden.

Juuri laaja-alaisuutensa ansiosta Opeth on mielenkiintoinen. Se ei pelkästään jyrää voimalla ja vimmalla, vaan malttaa nostaa kappaleissaan esiin teemoja, vaihtaa suuntaa ja rakentaa kokonaisuuksia.

Ja kuten Äkerfeldt totesi Judas Priestiin ja Iron Maideniin viitaten, balladit ovat aina olleet yhtyeelle tärkeitä. Niinpä kovan tykityksen vastapainoksi kuultiin myös rauhallisempaa ja melodista ajatustenvaihtoa.

Harmillista kyllä, bändin balanssi ei täysin toiminut Teatrialla. Rumpali Martin Axenrot oli todella hyvä soittaja, mutta hän peitti liiaksi alleen sekä laulun, kitarat että kosketinsoittimet. Näin taidolla rakennetut kokonaisuudet puuroutuivat ja nyanssit hävisivät. Kun vielä basisti Martin Mendez oli liikenteessä paksulla soundilla ja möyrivällä otteella, oli kokonaisuus paikoin jäsentymätön.

Esteistä huolimatta huomio kiinnittyi Åkerfeldtin melodiseen ja hallittuun, loppuun asti saateltuun lauluun. Myös kitarointi oli saumatonta Fredrik Åkessonin kanssa. Epäselvin kuva jäi kosketinsoittaja Per Wibergistä, joka vain paikka paikoin sai soittonsa musiikillisesti kuuluville.

Jos nyt jotain jäi kaipaamaan, niin laajempi ja rohkeampi biisivalikoima sekä soolopainotteisempi instrumentaatio olisi ollut kiinnostavaa kuultavaa. Nyt keskityttiin enimmäkseen metallin raskaampaan osaan ja otettiin niiltä osin keikka varman päälle.

Opeth hallitsi sekä musiikkinsa että yleisönsä. Taito näkyi kautta linjan varmuutena pitää jännite yllä läpi parituntisen esiintymisen. Lavaolemukseltaan Opeth oli rauhallinen ja jopa eleetönkin. Yhtye luottaakin sekä musiikkinsa että kuulijoihinsa ja hyvä niin. Uskottavuus ei vaadi turhia elkeitä seurakseen.