Taidetta valtavirran varrelta

Mutta mitäpä sitä taiteilija ei tekisi taiteensa eteen, varsinkin kun tien varteen nousevassa teoksessa on selkeä yhteiskunnallinen sanoma - kannanotto uraanikaivoksia vastaan.

"Ideana on, että tähän tien varteen jää näkyville jätekivikasa ja tuolla puiden lomassa piilossa Pekkariselta on varsinainen helmi, kivistä tehty aurinko", Manner kertoo.

Manner uskoo, että ihmisten keskelle tuotu "hiljainen mielenosoitus" saa ihmiset näkemään, mistä uraanivaltauksista on kyse: ulkomaiset yhtiöt tulevat ja kaivavat aarteen maasta ja jäljelle jää vain maisemaa rumentava kivikasa.

"Olen tehnyt aikaisemmin näitä töitä Pohjan kuntaan, Kontiolahdelle, Enoon ja Nummi-Pusulaan. Taide myös vaikuttaa, sillä Nummi-Pusulassa koottiin uraanikaivosta vastustavaan adressiin ensin 2 000 nimeä. Työni julkaisemisen jälkeen lista sai heti 5 000 nimeä lisää."

Keskusteltavaa


Nuorten kuvataiteilijoiden Ars Kärsämäki -näyttely on koottu tänä vuonna Ei kiitos taidetta! -teeman ympärille.

Näyttelyn kuraattori, kuvataiteilija Markku-Jussi Komulainen on halunnut korostaa vetovastuullaan yhteisöllisyyttä, niinpä taideteokset ovat levittäytyneet Taidetalon Nahkurin pihapiiristä Kärsämäen kirkonkylälle.

"Yksi kyläläinen pysähtyi eilen juttelemaan, kun Pessi pystytti eilen työtään", Komulainen nauraa.

Sekä ohikulkijat että paikkakuntalaiset törmäävät väkisinkin näyttelyyn, sillä Mantereen työ näkyy pohjoisesta etelään kulkeville ja tien toisella puolen on Jonna Johanssonin ja Juan Kasarin tilataideteos: roskalavan päälle nostettu vanha Toyotan romu.

"Moni sanoo, että mitä taidetta tämä on. Tällaistahan tekee kuka tahansa. Mutta kun sanon, että tee, niin silloin yleensä tulee hiljaista", Komulainen selvittää ohjatessaan auton siirtoa.

Hyvää mieltä


Ihmettelyn lisäksi Ars Kärsämäki levittää hyvää mieltä.

Taidetalo Nahkurin pihalla vieraat ottaa vastaan Anni Viitasaaren surkuhupaisa Laman ratsumies. Talon sisälläkään ei vallitse mikään museomainen hiljaisuus vaan hilpeä kahvikuppien kilinä.

"Taiteilijat tavoittavat tällaisissa kesänäyttelyissä aivan erilaista yleisöä kuin gallerioissa. Kesänäyttelyihin lähdetään viettämään mukavaa kesäpäivää", Lapin yliopistossa Rovaniemellä kuvataidekasvatuksen lehtorina työskentelevä Maria Huhmarniemi tietää.

Huhmarniemi viimeistelee Nahkurin vintillä kahvikupeista Eripituisia aikoja -nimistä teosta. Samalla hän ihastelee "näyttelyhuoneensa" valoisuutta, vaaleaksi maalattuja lattialankkuja ja mahdollisuutta tavata taiteilijakollegoita.

"Olimme Terhi Sileniuksen kanssa aikoinaan Limingan taidekoulussa huonetovereita ja nyt hänkin on täällä."

Katoavaa


Puhuttelevuuden lisäksi näyttelyssä on läsnä katoavaisuuden henki, sillä kaikki teokset eivät pysy muuttumattomina näyttelyn ajan.

Nahkurin aitassa omaa video- ja julisteinstallaatiota valmisteleva Jussi Koitela aikoo levittää vasta viime tipassa omat, erilaisia perhearvoja kuvaavat julisteensa ympäri Kärsämäkeä. "Tekstit ovat lainauksia Mannerheimin lastensuojeluliitolta, Kirkon perheasiain neuvottelukunnalta ja Setalta. Toivottavasti ne säilyisivät paikoillaan edes avausviikonlopun yli", Koitela sanoo.

Ars Kärsämäen taide on siis pysyvää, pysäyttävää, hilpeää, muuttuvaa ja häviävääkin. Näyttelyn yhteisöllisyys- ja osallistumisteema toteutuu myös siinä, kun kuntalainen repii Setan perhearvoja kuvaavat Koitelan julisteet roskikseen ja tuhahtaa "Ei kiitos taidetta!"

Ars Kärsämäki 2009 6.6.-30.8.
Taidetalo Nahkurissa ja Kärsä-
mäen kirkonkylällä. Outi Maija
Hakala, Maria Huhmarniemi,
Jonna Johansson ja Juan Kasari, Jussi Koitela, Teemu Korpela,
Mari Kämäräinen, Pessi Manner, Janne Myllynen, Antje Sariola,
Terhi Silenius, Timo Takala, T.E.H.D.A.S. ry, Sanna Vainionpää, Anni Viitasaari, Mirimari Väyrynen.
Avoinna ti-pe ja su 11-19, la 11-15.